Työpäivä alussa. Aukaisen koneen. Tieto-sellaisen. Monet tekevät ihan saman.
Kone kysyy heti käyttäjätunnusta ja salasanaa. Napsuttelen ne tuosta vain. Tuttuja ovat, joka päivä käytössä. Insinööri suosittelee välillä vaihtamaan, vaan harvoin tulee tehtyä. Onneksi.
Olen kunnan palveluksessa ja kaikki esimiehen hyväksymät asiat; laskut, vuosilomat, virkavapaat ovat siirretty "alustoille". Sieltä näppärästi saa kaikkien alaistensa tiedot ja ehdotelmat esiin. Laskut pamahtavat ruutuun vaatimaan hyväksymistään "alustalla". Se on nopeaa ja näppärää. Ei tarvi postipojan kantaa salkussaan laskukirjeitä niskansa hiessä. Eikä tule manuaalisen hukkaamisen mahdollisuutta elikkäs postipojan kaatuessa jorpakkoon kirjeet eivät lentele maailman tuuliin.
Hieno idea tuo sähköinen alusta.
Jokaiseen alustaan vaan on eri salasanat.
Unohdin kaikki salasanani. Kaikki. Eikä tullut vahtimestarin lomasta mitään. Ei hyväksyntää.
Kauppiaat jäivät nuolemaan näppejään, en päässyt painamaan auringonkuvaa hyväksynnän merkiksi. Ei siirry raha ei. Tilillä mötköttää.
Eipä muuta kuin salasanoja jäljittämään pääkäyttäjiltä. Keitäs ne olivatkaan? Jokaisella osastolla eri ja jokaiselle asialle eri henkilöt. En minä näitä tunne enkä muista.
Selaan puhelinluetteloa ja manaan mielessäni. Onneksi pääsen sentään nettipuhelinluetteloon käsiksi. Lähetän sähköpostia sille, tälle ja tuolle. Saan vastauksia. Kirjaudun sisään ja ulos ja sisään ja ulos. Vaihdan salasanaa turvallisemmaksi. Koneen vaatimuksesta. Insinööri on ihmeellinen henkilö.
Laskut hyväksytty ja vahtimestrikin pääsee lomalle.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti