Kävellessä ehtii aina ajatella, samoin moottoripyöräillessä. Tämä ajatus syntyi eilen ajellessa. Ajatuksen synty on kävellessä koettua.
Käveltiin siis miehen kanssa tuolla jossakin Haikaran Saariperän perukoilla ja joitakin päiviä aikaisemmin Ruotsissa Nikkaluoktassa Kebnekaisen juurisoilla. Tervehdimme kaikkia näkemiämme ja vastaantulevia ihmisiä. Hello, moi, hei! Ihan luonevasti, vailla tuttavuussuhteita.
Sitten, kun siirryn auton ratin taakse, kukaan ei tervehdi. Joko: ei haluta, ei keretä tunnistaa toista tai tummennetut lasit estävät näkemästä toista vastaantulevaa ajajaa.
Haluaisin kuitenkin tervehtiä ihmisiä. Tuntemiani ihmisiä ja vaikka tuntemattomia.
Tervehdin teitä haikaperäset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti