Tänä yönä elokuun lämmin pimeä on parhaimmillaan. Lämmintä lienee toistakymmentä astetta ja on aivan pimeää. Lehtimajassa palavat tuikkukynttilät. Kimmeltävät siellä vähän majakan tapaan; valo on täällä, tänne päin, täällä on satama. Kerran kauan sitten myrskylyhty toimitti samaa virkaa, kertoi suunnan, mutta ulapalta ei ollut kiire pois. Vene keikkui aalloilla ja tarjosi suojapaikan.
Muistelin sitä tänään.
Tunne on kummallinen. Kauan sitten eletyn tunteen tunnun voi tavoittaa muistojen kautta. Tunne jättää samanlaisen muistijäljen kuin valokuva tai tapahtuma.
Uudet tunteet, tapahtumat eivät pyyhi entistä pois. Päätä ei tarvitse tyhjentää, kovalevylle mahtuu. Uudestaan ja uudestaan.
Muistoista kasautuu ihminen.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti