Yhden asian olen virtuaalimaailmassa oppinut: pitää herättää mielenkiinto. Jos lähettää sähköpostin ja aiheeksi kirjoittelee vaikkapa...Muistio kokouksestamme... niin varmasti sen joku aukaisee...joskus...kun ehtii...kun tärkeämmät sähkikset on ensin luettu ja niihin vastattu. Mutta jos laitat aiheeksi...Jännitysnäytelmä iltapäivällä... niin onpa kumma, jos ei heti tee mieli aukaista sellaista postia. Yhdelle ystävälle laitan aiheeksi usein seuraavan...shfiilfldhiauinuh...tai uwejknmdinfk.... Olen postiini saanut vastauksen. Yllättävyys on tärkeää. Joskus aikoinaan, kun työskentelin mainostoimistossa se uusi MAHTAVA IDEA saattoi haudata alleen muutaman tärkeän asian: mitä myydään ja mikä herättää ostajan mielenkiinnon sekunnin osasissa. MAHTAVA IDEA paisui ja lopulta oli sfäärisissä mitoissa, kunnes joku onneksi älysi ampua IDEAN alas. Päästiin taas juurille, syntysijoille ja herättelemään sitä asiakkaan mielenkiintoa. Sitä pitäisi herätellä joka päivä ja kaiken aikaa. Sen pitäisi olla osa luontaista käyttäytymistämme. Elävässäkin elämässä. Usein sitä tutuille ihmisillä näyttää itsestään jo monta kertaa näytetyn puolensa. Innostuminen on silloin tiukassa. Ja väitänpä, että meissä jokaisessa asuu se uusiutuva, monimuotoinen ja ennenkokematon puolemme. Se joka tekee meistä mielenkiintoisen ihmisen.
Kaikille virkamiehille pitäisi määrätä yksi koulutus pakollisena kurssina yliopistoissa tai ehkä kaksi. Ensimmäinen olisi Mielikuvitus valloilleen ja toinen olisi Maalaisjärkeä hallintoon. Mielikuvitusluennoilla olisi salkkumiehen ja -naisen pakko pinnistellä pääkopastaan hulluja ideoita. Pähkähulluja. Yhtään järkeä niissä ei saisi olla. Mitä älyttömämpi sitä parempi. Asiat ja ideat pitäisi myös osata esitää huomiota herättävällä tavalla. Alasti ei saisi kuitenkaan riisua. Se olisi liian helppo keino saavuttaa huomio. Varsinaisen asian tai hullutuksen saama huomio jäisi liian vähäiseksi. Riippuen tietysti esittelijän varustetasosta.
Maalaisjärkeä hallintoon kurssilla olisi pakolliset keskustelut kainuulaisen metsien tuntijan, suolla syntyneen maafilosofi Armas Naapukkalaisen kanssa aiheesta Kuusen naavan elinkaari Kainuun Pohjaamonvaaran itäreunalla , toinen keskustelu käytäisi hitaan hämäläisen Vikki Mäkikelkkasen kanssa aiheesta Valitusoikeudesta ympäristöoikeuteen kalanperkkeen heittämisesta lampeen ja viimeinen keskustelu käytäisi järvenrannassa uiden ja saunoen lappilaisen kalatuselinkeinolla itsensä ja perheensä elättävän Oula Kinnartesen kanssa. Aiheena Saamelaisten oikeus maan- ja vedekäyttöön versus Pohjois-Kalotin ympäristökysymykset tunturikohtaisella tasolla.
Nämä keskustelut käytyään jokainen virkamies ja -nainen ymmärtäisi, että on ihmisten asioita hoitamassa.
Ai niin, pehmytjäätelö sitruunaliköörillä. Se on hyvä tarjottava kahvin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti