Telkkarista tuli ohjelma Vesa-Matti Loirista ja hän kertoi viettävänsä kesäkauden Lapissa Inarissa. Siellä on jo monet levyt tehty ja aivan kuunneltavaa, vaikkei niin fanitettavaa. Siis innoittava ympäristö, näin ymmärsimme.
Mies nettaili yhä kiihtyvämpään tahtiin mökkejä pohjoisesta ja alkoi esitellä niitä minulle. Ja hupsisi tupsis, huomasin olevani koukussa. Sovittiin sitten alue, jolta rauhan tyyssijaa etsittiin. Itäisenä rajana Sodankylä, pohjoisena Muonio ja eteläisenä Tornio-Pello. Länsirajan onkin joku muu piirrellyt Torniojokeen meiltä kysymättä.
Seuraavassa vaiheessa alkoivat soittelut kiinteistövälittäjille ja Rovaniemen yksiön arvioittaminen. Pitäähän sitä pääomaa jostakin... Hyvää tuottoa oli yksiö tuottanut ja kauppakin kuulemma käy yksiöiden kohdalla. Hyvä tietää. Siis varmemmalla pohjalla ensimmäistä mökkiä katsomaan Sodankylään Askan kylään, joen varteen. Mennessä aurinko alkoi näyttäytyä selkämme takaa ja varalaskupaikalla liikutuin niin, että itketti ja itkinkin Henkeä salpasi ja tiesin, että olimme oikealla asialla. Minussa täytyy siis olla sitä Lapin noidan verta Kautakeinosta. Kautakeinon Koutosia siis.
Paikka oli liikuttavan kaunis. Mäntymetsän keskellä näkyi harmaa, hirsinen saunarakennus. Joentörmä laskeutui jyrkästi jokeen ja maisema piirtyi mieleen positiivisesti. Kovastikin. Mökki oli pieni ja ei niin miellyttävä. Siispä kotiin ja miettimään. Ja seuraavana viikonloppuna päiväseltään Maximan nokka kohti pohjoista. Pellon suuntaan. Pysähdyimme kirkonkylässä. Kävin apteekissa ja mies kioskilla. Palasime autoon ja totesimme, että mukava kylä. Apteekista heti löytyi vettä lääkkeen nielentään ja kioskilla ei olleet antaneet turpiin vaan ystäväsmielisesti olivat tuijotelleet outoa. Tänne siis voisi asettua. Paikannimet kuulostivat hyvältä, varsinkin yksi: Lempeä. Mökkipaikka oli vieläkin parempi kuin Askassa, mutta mökistä ei vois oikein sanoa mitään. Lautaeristetty parakki. Ei siis tänne. Mikä eteen, kun mieluista ei löydy? Pettymyksen pahamielikin käväisi jo mielessä, vaan periksi ei saa antaa. Jos ei valmista löydy, niin tehdään sitten itse. Siitähän se ratkaisu aukeaa. Ja Pellosta Miekojärven seutuvilta löytyi tontteja ja puhelin kuumana sinne sitten soittelemaan. Nyt on tontti varauksessa ja Punahonka laskee tarjousta par`aikaa Riekko-nimisestä mökistä.
Avaimet käteen -periaatteella. Eikös se ole parempi, että ne rakentaa, jotka osaa ja me tienaamme rahaa täällä niissä töissä, jotka taidamme. Onnistuu varmemmin. Eikä yksiötäkään myydä, tontin kun voi näpäkästi vuokrata. Vuokra-aika kattaa meidän eliniän. Se riittää.
Ja ensi viikolla taas tonttia katsomaan...
On tämä ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti