Olen hurahtanut ja niin on mieskin. Jälkimmäinen ensimmäiseksi. Olen ollut laiska lähtemään mökeille, kenenkään. Mökkeilystä on kyllä sieluun piirtynyt ikuisesti korvaamattomia yöllisiä souturetkiä ja muutakin. Siltikään oikeasti en koskaan kuvitellut ajattelevani omaa mökkiä. Toisin kävi.
Nyt on ajeltu jo kaksi kertaa Lapissa mökkien perässä. Sodankylä on nähty ja Pello.
Pello on luultavasti sijoittautumismaisemamme. Sielunseutu. Rupinrentoranta.
Perusvaatimuksia: mieluinen tontti, veden (joen tai järven) ääreltä, rauhaa, puita kangasmetsässä. Sähkö ja veden tuloa ja menoa putkia pitkin. Asiallinen kaakeli, jolla istua tarpeen tullen. Mökkissä tilaa ainakin 35 neliötä, saa olla suorakulmiotakin. Vähän kokkaustilaa ja elävälle tulelle turvallinen paikka loimottaa.
Vanhoista mökeistä ei oikein tuntunut löytyvän sopivaa. Mikä oli vähän sinnepäin tehty ja mikä oli entrattu parakista. Eivät käyneet. Siispä omaa mökkiä hirsiveistäjiltä etsimään ja heti löytyi. Punahonka oli piirrellyt juuri sopivan ja älykkästi suunnitellut. Saunat, pesut ja pisut juuri oikeissa kohdissa ja makuusopissa voi olla omassa rauhassa. Jos haluaa. Yksin kaksin kaulatuksin.
Taidamme olla miehen kanssa ajatuksissamme täsmälleen samoissa maisemissa ja sisällöissä. Ainakin toisen ajatus tuntuu täydentävän toista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti