MÖKKEILLEN

Mökkielämä on jatkunut tiiviinä ja kiihkeänä koko kevään. Kaikki tarpeellinen ja osin tarpeetonkin tilpehööri alkaa olla paikoillaan. Muutama yksityiskohta vaatii tosin vielä hiontaa, mutta asettuu omalle paikalleen ajallaan. Keittiökaapeissa olevat tarvarat liikkuvat vielä, lautaset ja sokeriastia. Tämänhän me tiedämme. Esimerkiksi keittiöremontin jälkeen on vaikea aluksi hahmottaa, mihin kohtaan kaapistossa lihaliemikuutiopaketti kuuluisi tai mikä on se kaiken romunkeräävä kaappi tai laatikko. Se aarrelaatikko. Tai millä hyllyllä mannaryynit, perunajauhot ja vehnäjauhot olisivat energiataloudellisesti helpoimmin käden ulottuvissa. Vehnäjauhot kuuluvat nääs omaan hyllyynsä hienonsokerin kanssa vaikka lajina/heimona kuuluisivat jauhohyllyyn. Miksi? No sen takia, että vehnäjauhoja tarvitsee lähes päivittäin mutta mannaryynejä, ohrajauhoja tai ruissihtijauhoja vain muutaman kerran vuodessa. Mutta kaikille löytyy paikka hiljalleen ja kokeilemalla.
Suurin asia on tietysti, että mökillä voi nostaa kaivosta vettä ja saunassa istua lauteilla.
Ensimmäisellä saunareissulla pesuvesi sulatettiin lumesta ja lauteina olivat puutarhatuolit. Nyt kelpaa löylytellä miehen vieressä. Uppopumppu plumsautetaan veteen ja töpseli kelaan ja vot' vettä alkaa juosta saaviin. Pikkusen hiekkaista vielä, mutta ei haise millekään. Maistaminen tapahtuu sitten myöhemmin. Veden merkitys ihmiskeholle on muuttanut muotoaan. Miten sitä voikin olla elämän eliksiiriä maan alla. Tuosta noin vain kaivettavissa, eikä kukaan esitä tai lähetä laskua. Ilmais-luontaisetu! Huippua.
Ja sauna. Siellä on tietysti maailman parhaat löylyt. Minäkin, heikosti hikoava lajityyppi hikoilen siellä ja iho suorastaan kihelmöi. Tosin kyllä silmätkin laudesuoja-aineesta, mutta ei varmasti enää kauan.
Tarkoitus oli pitää nyt vähän pitempi väli ja pysytellä vappu kotimaisemissa, mutta eilen iltayöstä miehellä pälkähti päähän, että jos sittenkin mentäsi mökille vapuksi.
Ei tarvinnut suostutella.