Turhaa oli pelko. Taitavia ihmisiä ovat kirurgit ja hoitajat. Olkapään nivelkapseli runtattiin irti kiinnikkeistää niin, että rutina ja pauke kuului. Ja on hyvä.
Nyt on jumppaohjeita monta sivua ja lääkettä kipuun. Ensi viikolla alkaa vielä fysioterapia. Kaikki alkaa olla kohdillaan.
Vaan ei yksi.
Olin ajatellut lomailla vasta enempi heinäkuun puolella ja saattaa tämän lukuvuoden hommat purkkiin ja suuren osan syksynkin valmisteluista, vaan toisin kävi. Kuvittelin selviäväni muutaman päivän saikulla mokomasta vaivasta mutta määräsi lääkäri koko kuuksi lomailemaan. En ollut osannut orientoitua. Kukapa nyt voisi toivottaa minulle hyvää lomaa, eihän sitä toivoteta sairaslomalaiselle vaan ahkeralle työntekijälle ansaitusti. Olen ihan hukassa! Apua.
Nyt yritän nopeasti kelata, mitä kaikkea lomalla tavataan tehdä. Ja toisaalta kaikkea haluamaansa ei saa nyt tehdä. Lapionvarteen ei saa tarttua eikä harvennuskuokan käsisijaan. Pitää vain tyytyä ihailemaan kukkapenkkiä ja kaikkia rikkaruohoja siellä. Käden tai olkapään kuntoutus on nyt tärkeintä.
Orintoitumisesta on tullut meidän perheen sana. Varsinkiin jos toinen ehdottaa jotakin mieleensä juolahtanutta juttua/hommaa äkkiseltään. Ei niin voi toimia. Pitää aloittaa puhuminen vähän arvailevasti ja tuumaillen, että...mitähän jos joskus ...tai olisiko mitään ideaa tehdä...? Niin jää aikaa orientoitua ja ei tule hommat yllätyksenä, vaan ikäänkuin vanhoina sovittuina juttuina, että...tehdäänpäs tuokin tuosta alta pois...!
Niin ei pääse syntymään stressiä tai tekemättömien töiden, hommastelujen painetta. Saa keksiä itse ja olla iloinen viitsimisestään.
Ja tämä muuten koskee meitä molempia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti