Huomenna menen sairaalaan.
Olen toki kolmen lapsen äitinä ollut sairaalassa ennenkin. Synnyttämässä, keskimmäisen pojan tyräleikkauksessa, kaksosten kitarisaleikkauksessa, ottamassa valokuvia terveydenhoito-oppilaitoksen esitteeseen leikkaussalista ja korvan korjausleikkauksessa. Korvaa tehtiin koko päivä ja koskaan eivät sairaalan kellot ole madelleet niin hitaasti. Energiaa kului; pelosta, huolesta, hädästä. Oma lapsi oli muiden käsissä. Minä en voinut suojella ja varjella lastani. Avuttomuuden tunne oli melkein musertava. Kaikesta kuitenkin selvittiin.
Huomenna menen sairaalaan. Olkapäätä manipuloidaan. Jospa se siitä. Pelkokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti