Ennen puhuttiin työnteosta kotipaikkakuntani murteella, että rampa kalakattaa. Siis jokin esine sai ääntä aikaiseksi työtä tehdessä. Joskus kuulinkin, mikä tuo rampa on ollut. Ei mikään toimintarajoitteinen tai alentunut työkykyyinen vaan ennen vanhaa hevosvetoisessa niittokoneessa pyörien liike muutti vivuston välityksellä leikkuuterän liikkeen edestakaiseksi liikkeeksi, joka sitten lopulta katkaisi heinän. Yksi vivuston osista on nimeltään ramppa. Edestakainen liike sai aikaan äänen, kalkatuksen. Tästä on syntynyt tekemistä kuvaileva sanonta "ramppa kalkattaa".
Tänään olen yrittänyt saada oman ramppani kalakattamaan. Näpytystähän se on nykyisellään ja istumisesta kuuluu korkeintaan tuolin narina. Ei paljon enää kalakattele. Ajatus on silti vielä päättyneessä lomassa. Oli niin hyvä loma.
Pää on tyhjentynyt ja täyttynyt.
Sydän on täyttynyt. Paisunut ja kukkinut. Tuoksunut hyvälle.
Eilen tai toissapäivänä tai joskus luin kesälomastressistä ja parisuhteessa varsinkin. Lomalle kuulemma pariskunnat keräävät purkamatonta riitelykuormaa ja sitten loman tullen ukkonen alkaa jyrähdellä. Eroavatkin jotkut pariskunnat. Antoi naistenlehti siihen neuvonkin, että loman alussa heti nostetaan kissa pöydälle ja puhdistetaan ilma ja sen jälkeen lomaillaan sopuisasti.
No heheh ja miauuu.
Kummallista. Niinkuin oltaisi koko muu vuosi jossakin putkessa, ettei toisen hyvinvoinnista ja huononvoinnista ehtisi lainkaan välittää ja sitten kesäloman alussa huomattaisi, että herttilei, tässähän asuu joku muukin ihminen. Ja siihen oikein pitää neuvoja saada.
No ei. Voihan se niinkin olla mutta oudolta tuntuu.
Oudolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti