Monissa älyttömissä paikoissa koen elämyksen, saan ajatuksen. Niin nytkin. Kuivasin märkiä hiuksia suihkun jälkeen, kun huomasin ajattelevani omaa ikääni ja nuoria ihmisiä, joita tunnen.
Tiedättehän tämän sosiaalisen median Facebookin? Varmaankin, oletan. Sinne kirjaudutaan ja aletaan etsiä ystäviä, kavereita, vanhoja tuttuja. Vähän tirkistellään toisen yksityiselämää ja ehkä saadaan valotusta ihmisen tuntemattompiin puoliin. Tirkistely ei kuitenkaan mene sosiaalipornoiluksi vaan pysyy pehmoisena. Aukeaapa joku ihminen uudessa valossa. Kenkku ihminen muuttuu siedettävämmäksi. Hyvä homma.
Kun itse olin siinä parissakympissä, kolmisenkymmentä vuotta sitten en muista, että olisin tiiviisti, päivittäin seurustellut viiskymppisten kanssa tai vanhempienkaan. Omat vanhemmat tuntuivat silloin sen ikäisinä melkoisen vanhoilta ja samalla olevan toisesta maailmasta kuin minä ja ikäiseni. Ymmärryksen siltaa ei meidän välillä ollut eikä rakennettu. Ei ollut kyllä haluakaan.
Nyt nettaamme toistemme kanssa iästä huolimatta ja osin sen takia. Heitämme kommentteja bittimaailmaan sekä tykkäämme toistemme tilasta. Olemme jotakin uutta yhteistä sukupolvea tässä suhteessa. Edelleenkin nuorilla on oma maailmansa tietysti ja meillä vanhemmilla oma maailmamme, mutta jokin silta välillämme on ja kuljemme sitä koneitse, kaikenaikaa ja kaikkialla.
-
1 kommentti:
Näin voi olla.
Lähetä kommentti