Ennen on ollut selvästi akkain ja ukkoin työt ja siinä ei ole sen enempää neuvoteltu.
Ukot tekivät ulkohommat ja hoitivat hevoset, naiset sisätyöt, navetoinnin, vaatehuollon ja kakarat.
Vapaa-ajalla miehet tekivät puukauhoja, rekiä ja kapioarkkuja, naiset tekivät villat langoiksi, langat sukiksi ja vaatteiksi. Loukuttivat ja paukuttivat kankaat puissa.
Selvää ja ilmeisen tyydyttävää.
Ajat muuttuivat. Naiset ovat perinteisesti olleet valtiovallan työvoimareserviä, jota on milloin haluttu työelämään ja milloin koteihin lapsia kasvattamaan. Kumpaakin on sopivasti pidetty tärkeänä. Ja naiset ovat siirtyilleet työelämän ja kodin välillä kuuliaisesti.
Nykyään on toisin. Naiset ovat vallanneet hallinnot ja entiseen ei ole paluuta.
Minusta tuntuu, että miehet ovat luovuttaneet.
Lasikatot säröilevät ja lopulta putoavat kristallinkirkkaina palasina murskaantuen lopuksi hiekanjyviksi korkokenkien kantojen alle.
On ollut kuitenkin miesten valtakuntaa, ominta aluetta, jossa on äijäporukalla saatu olla naisilta suojassa. Kuljettu yhdessä, äijinä, reput selässä, pyssyt olalla metsällä. Istuttu tulilla, puhuttu urheilusta, autoista ja naisista.
Vaan ei enää. Naiset kulkevat punapipoisina hirvimetsillä, kouluttavat lintukoiransa noutamaan, posauttelevat jänikset hengiltä, suolistavat ja kokevat tyydytystä.
Jos olisin mies, olisin huolissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti