Olen ulkomailla. Näpyttelen konetta jollaista en ole ennen käyttänyt. iPad tai jotain sinne päin. Tässä maassa olen nyt toista kertaa joten ihan kaikki ei sentään ole uutta. Olen ikään kuin vanha tekijä täällä. Kieltäydyin tänään perinteisestä aavikkoajelusta, koska sen olin jo kokenut kameliajeluineen ja hiekkadyyneineen. Eikös se jo kerro kokemuksesta? Kyllä vain. Katseln kuitenkin tätä maata ja sen tapoja kakkosleveliltä.
Ihmisten väliset sosioekonomiset erot tuntuivat ensimatkalla kaksijakoisilta. Näin vain sikarikkaat (se sanonta sopii tähän maahan äärettömän huonosti) ja äärimmäisen köyhät. Köyhät tekivät mielestäni täällä kaikki työt ja rikkaat kuluttivat. Nyt olen nähnyt heidän välillään muitakin ihmisiä. Työssäkäyviä, perheellisiä, autolla ajavia, ihan kuin missä tahansa maassa. Suomessa, Ruotsissa, Sri lankassa, Intiassa. Hämmästyin ja käänsin ajatuksen itseeni. Olin siis kyseenalaistamatta hyväksynyt muiden kertoman ajatuksen maan ihmisistä. Välittämättä katsoa ja nähdä. No. Kenties nykyinenkin tapani nähdä on vielä kaukana totuudesta, mutta on näkökenttäni kuitenkin laajentunut. Lähialuieilla käydään kamppailua oikeudesta tasavertaisempaan elämään ja oikeudesta hallita omaa elämäänsä ja se on vaikuttanut täälläkin. Hallitsija on jalkautunut kansan pariin ja laskenut mm ruuan hintaa, jotta jokaisella olisi mahdollisuus mennä täydellä mahalla nukkumaan. Se tuntuu minusta oikealle.
Tasaamista.
1 kommentti:
Olisi hienoa (ja utopistista) jos maailmassa ei olisi eroteltu ihmisiä rahatilanteiden perusteella.
Lähetä kommentti