Mistähän kaikesta voikaan nauttia? Silloin sitä ajattelee myönteisiä ajatuksia, vaikka tiedän monen nauttivan sellaisesta, mitkä luen kovin ikäviksi asioiksi.
Katselin netistä Gaddafin pidätystä ja kuuntelin löytäjän kiihkeää kertomusta. Riemullisia olivat löytäessään pahan miehen ja ruumiillistuman. Mätkivät sääliä tuntematta miestä naamaan ja kehoon. Taustalla kuului konetuliaseen rätinää, iloissaan varmaan joku ampui ilmaan. Oliko siinä nautintoa? Vai pelkkää pitkään kiusattujen ihmisten riemua ja uuden paremman toivoa? Jostakin luin Gaddafilla olleen kultainen ase kädessään löydettäessä. Viemäriputkeen oli lähimpiensä kanssa kontannut yksi maailman johtajista pommeja pakoon. Jokseensakkin karmaisevan raadollinen kuva siitä, miten lyhyt on tie kristallilamppujen alta, kultabrokardien suojista viemäriputkeen. Putkeen, jossa ei kullatulla aseella, asemalla, tai loistavilla puheenlahjoilla ole mitään merkitystä. Viemäriputkessa kuin rotta.
Ja rotathan on perinteisesti hävitetty, kaikissa kulttuureissa....
Istuskelin äsken ulkosaunan kuistilla. Höyrysin saunan lämmöstä ja kuuntelin luita ja lihaksiani. Ihmeellinen pehmeys ja rentous niissä oli. Ilma oli jo kylmää, lie pari astetta plussan puolella ja melkoisen pimeää. Kesällä kuistilta oli mukava katsella rauhoittavan tasaista maata, nyt sama maisema oli pimeyden sylissä. Oli silti kovin turvallista istuskella, tiesin mitä ympärillä oli. Sellaisesta hetkestä nauttii.
Vatipesun jälkeen ihon muisti toi mieleen lapsuuden saunareissut ja vatipesun. Ajattelin sitä kaarena kohti yksinkertaisia nautinnon hetkiä. Ei tarvittu tavaraa, eikä krääsää hyvään oloon. Olemista vain.
Miksi sen muistaminen tahtoo välillä unohtua?
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti