Se on syksy taas. Laulaja laulaa...ja minusta huomaa sen. Huomaa kyllä.
Ilmat kylmenevät, iltojen valoisa aika lyhenee, kylmenee, vihmoo ja nurkissa vinkuu tuuli.
Ympäristömme tummuu, kellastuu, punertuu, kuolee pois. Lehdet leijailevat maahan, kukat kuivuvat ja väsähtävät maata vasten. Muuttuvat maatuvat.
Kesän huumassa, innostuksessa istutetut kukkaset kuolevat kuin niitä ei olisi ollutkaan.
Maataa, masentaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti