Olen saanut monia lahjoja. Lahjattomana olisi lohduton olla.
Varhaisimpia lahjojani olivat mosaiikkityö; pahvi, johon sai liimailla mallin mukaisesti erivärisiä puuneliöitä. Kuvassa oli Jeesus. Miksi siinä oli Jeesus tai mistä kuvantekijä sen tiesi olevan Jeesus, ei ole selvinnyt. Mutta hauska oli askarrella.
Kerran sain lahjaksi lasisen tuhkakupin, sille oli silloin käyttöä. Mötikkä on tallessa vieläkin. Onneksi on niin raskas ja paksua lasia, ettei ole muutoissa hajonnut. Mukava muisto nuoruuden syntymäpäivistä.
Olen saanut lahjaksi myös ruokakaupasta ostetut viinilasit. Syntymäpäivä oli melkein unohtunut. Onneksi kuitenkin vanha kunnon Mehtälän kauppa oli auki ja hyllyssä neljä viinilasia.
Kultaiset pääskyset lensivät korviani komistamaan uuden ajanlaskun ensimmäisenä jouluna. Tallella on toinen ja toinen ajatuksissa.
Hauskimpia lahjoja näin jälkeenpäin ajatellen lienevät kuitenkin kumisaappaat, jotka sain lahjaksi äitienpäivän aamuna sänkyyn. Kunnon Kontiot, mustat ja hyvät. Ajatus siitä, että jalkani säilyvät kuivina tuulessa, tuiskussa, sateessa ja rapakossa on upea.
Joitakin säikähtäneen ilmeen kanssa kiireesti kaupasta haettua ulkoilupukua muistan lämmöllä. Hääpäivä taisi olla silloin.
Vihreän sokerin säilytysastian olen myöskin saanut. Siinä on hyvä säilyttää hienoasokeria. Ei pääse kevätmuurahaiset purkin puisen kannen puristuksesta läpi.
Eräänä merkkipäivänä paketista kuoriutui muna. Valkoinen, ihan oikea muna. Aikamme ihmeteltyämme tajusimme, että muna toimi kasvualustana siemenelle, josta kasvoi kasvi.
Savitonttuja olen saanut. Tontut muodostavat tonttuorkesterin. Pienet poikani jokainen ostivat yhden tontun kerrallaan joululahjaksi. Tonttuorkesteri soittaa takanreunalla joka joulu.
Jokaisen lahjan takaa muistan antajan, tärkeimmän lahjan.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti