Tämähän nyt on jo vähän kulunut juttu. Martat kai sen ovat aikoinaan raskautettujen äitien lohdutukseksi sanoneet. Kehoittavat siivoamaan komerot, jos on tarkoitus viettää joulu komeroissa tai jääkaapin, jos sinne aikoo majoittua pyhiksi. Mutta nämä jutut saivat minut miettimään. Miten valmistautuisin jouluun? Millä tavoin jouluun pitäisi valmistautua? Lahjoja hankkimalla, ruokaa tekemällä, verhoja vaihtamalla, kinkkua paistamalla, siivoamalla? Varmaan ja sillä tavoin toki ilahdutetaan perhettä, läheisiä ja itseäkin. Mutta monesti perheen puuhakas on aattoiltana kuin ukkosmyrsky, rättiväsynyt ja liian väsynyt ilakoimaan muiden kanssa. Ja kun huono tuuli vielä on kovin tarttuvaa... No, se on valintakysymys. Jokainen tehköön tahtonsa, kuten anoppini tapasi sanoa.
Jollain tavoin kuitenkin haluaisin valmistautua ja keksinkin sen. Minkä kanssa vietän jouluni, mitä tarvitsen joka päivä, joka hetki. Mikä on ihmisyyden ydin? Helppo vastata.
Päätin siivota sydämeni. Laitan luudan ja mopin heilumaan. Kyytiä saavat ilkeät ajatukset, kateus, kauna, viha. Koetan raivat hyllyt, komerot ja pienimmänkin nurkat tyhjäksi ja puhtaaksi. Jotta sisään mahtuisi iloa, rakkautta, ystävyyttä, anteliaisuutta. Tiedän, etten siinä varmasti onnistu...kokonaan. Mutta yritän. Ja joulu saa tulla.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti