Eka etappi takana. Jyväskylän Suuruspäässä Kälän ja Kälän äidin seurassa.
Nivalasta lähtiessä taivas aukeni täydellisesti. Olihan se jo pihdannutkin sadetta, muttei tarvitsisi silti liioitella. Meinasi jäädä Hannu pussailematta, kun Hegulle tehdyt treffit peruuntui. No saatiin kuitenkin pussailtua ja halattua. Hannu vilkutti työpaikan ikkunasta, ihan kuin Sassalle tämän lähtiessä kouluun ekaluokkalaisena. Ymmärsin vilkutuksen merkityksen pikkupojalle ihan uudessa valossa.
Tiellä ei vauhti päätä huimannut. Olo oli kuin sukellusveneessä.
Aamulla alkoi korvakipu. Sietämätöntä. Jos on menossa tekopaineistettuun lentokoneeseen, korvien pitää olla kunnossa. Eivätpä olleet. Juuri tänä aamuna (kirosana)!
Sain kuitenkin helpotusta terveyskeskuksesta. Mukava hoitaja tutkaili korvat ja kurkun. Totesi korvakäytävien olevan paloautonpunaiset. Tärykalvo oli kuulemma kaunis. Sisäinen kauneus siis kunnossa.
Huomenna aamulla VR:n hellään huomaan ja iltapäivällä taivaalle kohti Istanbulia. Jospa ne korvat kestävät. Kestää ne. Onneksi on Hannulta lainatut paineentasauskorvakuuset mukana.
Muuten lentäminen on matkustapana melko luonnoton ja omituista on vaikkapa pissata, kun alla on kymmenen kilometriä raakaa ilmatilaa!
PaulaH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti