21 tuntia matkaa takana. Junalla Nykäskylästä Tikkursbyn kautta Vantaalle. Istanbuliin ja muutaman hikisen tunnin jälkeen Turkish Airlinesin kyydissä lopulta Abuun.
Lentokoneessa ja kentillä on hyvä tutkailla ihmistyyppejä. Väittäisin melko vankasti, että ihmiset voi rohkeasti jakaa muutamaan perustyyppiin.
Huolehtijat. Heillä ei huoli hellitä jatkuvasta tarkastamisesta huolimatta. Lippu ja passi pitää tarkistaa vähintäänkin kerran vartissa ja laskea laukut. Ottaa paperit esiin käsilaukusta tai salkusta, lonia ne ja määritellä niille uusi nopeampi ja käsittelyä helpottava järjestys. Joka olisi sitten kätevä papereita kysyttäessä. Mutta mieltä painaa virkailijan määrittelemä järjestys. Jos ensin passi, sitten vasta liput? Vaiko toisin päin. Jos laittaa passin väliin lentolipun taikka nykyään tietokonetulosteen, niin jospa virkailija tai virkalijatar haluaakin ne erikseen. Tulee viivästystä ja takanaolevat alkavat hikoilla uhkaavasti?
Ei niin väliä- tyyppi. Tätä tyyppiä kuulutellaan sitten "This is last calling to Mr Khallistos" Hänellä ei ole huolen häivää ehtiikö vai ei, onko kaikki mukana ja paidanhelmakin liputtaa mukavasti takin alta. Ehkäpä vessapaperiakin on hieman tarttunut kengänpohjaan boheemisti.
Kailottavat humoristit. Koko halli kuulee tämän saapuessa. He saavat kaikki hermostumaan, joten ei siitä enempää.
Kokeneet matkailijat. He istuskelevat sanomalehteä lukien, nykyään tablettia selaten kahvilan pöydässä. He siirtyvät letkeällä askeleella kohti lähtöporttia, ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Heille jonottaminen ei ole mikään este, vaan pakollista matkustaessa. He tietävät, että jokainen pääsee mukaan.
Kaikkia näitä ja vähän muitakin oli taas maailmalla matkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti