TAIPEET

Ihmistä luodessa Luojalla on mahtanut olla hauskaa.
Ylhäälle pää ja siihen karvoja. Monenlaisia aukkoja ja kaikille oma tarkoituksensa.
Nenä keskelle naamaa.
Mikä ihmeen viiraus sinäkin on ollut, että tuommoinen vähän kolmiota muistuttava tötterö on paras malli nenäksi? No onhan se. Siitä on helppo niistää, ei mene sade sisään (paitsi pystynokkaisilta tai jos kävelee nokka pystyssä) ja kyllähän se kaatuessa suojaa ainakin vähän, ottaessaan ensin maahan kiinni. Ei säry silmät tai hampaat niin helposti. Ja on siihen kyllä helppo riitapukarin mojauttaa.  Siinäkin mielessä se suojaa muuta naamaa.
Kädet, jalat ja koko keho muu.
Mutta varpaat. Ihan jos järjellisesti ajattelee, niin miksi niiden pitää jakaantua viisi ja viisi? Oisko vähempi riittänyt? Vaikka kolme ja kolme. Olisi niilläkin varmaan tasapainon saavuttanut. Monessa mielessä kätevämpi malli.
Mutta kaikkein eniten ihmettelen kainaloita. Molemmin puolin käsien alla taivekohdassa ihme kuopat.
Eikö olisi voineet olla tasaiset? Hankaloilta tuntuvat nuo kuopalliset taivekohdat. Naisihmiset ja nykyään myös monet miehet ajelevat, sokeroivat tai vahaavat kainaloista karvat pois ja onpa hankalaa. Aina tahtoo jäädä sinne kuopan pohjalle yksinäisiä karvoja. Kurkottele ja yritä nähdä. Pääkin pitää olla ihan mutkalla, että kunnolla näkee. Niskoja alkaa särkeä karvanpoisto-operaatiossa.
Ja miksi sitä pitää hikoillakin juuri sieltä? Pääasiassa suljetussa tilassa oleva kuoppa, johon kertyy hikeä.
No, alkaahan se haista vaikka huolehtisikin hygieniastaan hyvin. Helpompi olisi, jos ei sinne ei olisi taivaallisella suunnittelupöydällä piirretty yhtään hikirauhasta. Hikoilisi vaikka mahasta. Olisi puhtaanapito helppoa ja siihen olisi kätevä sipaista perspiranttia.
Kai se on ollut esteettisesti sievempi, semmonen kuopallinen kainalo. Ei sitä muuten osaa selittää.
Protestoin kuitenkin!