Metsä alkoi suon reunasta. Hyllyvä vesi väistyi mäntyjen juurilta, mättäät kuivuivat ja metsänpohja varpuineen valtasi kasvualan saroilta, tupasvilloilta. Suopursu tuoksui väkevästi. Juhannus oli lähellä.
Kitukasvuiset, vänkkyräiset puut reunustivat leton reunaa, mutta metri metriltä etääntyessään suosta suoristuivat ja vahvistuivat.
Tulilla istui metsämies. Kahvivesi alkoi hiljalleen kiehua. Sinne sekaan pöönät. Summassa, suoraan pussista, kokeneella kädellä. Oli jo aikakin iltapäivän sumpille. Hyvää siitä tulee.
Väsytti. Auringon kanssa yhtä aikaa mies oli vaeltanut metsässä.
Reppu pään alle ja silmät kiinni. Pikku nokkaunet kahvin selviämistä odotellessa.
Uni saavutti miehen.
Taivaalla pilvet vaelsivat lampaiden lailla, varjot venyivät, kahvi kiehui ja kuivui pahanhajuiseksi mönjäksi pannun pohjalle. Tuli hiipui nuotiosta ja sammui. Viilenevä ilta ei enää saavuttanut metsän miestä.
Lähti taivasmatkalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti