Unessa katselin suuren maanalaisen kaivoksen louhosta.
Suuri onkalo maan sisässä, kuin kohtu.
Seisoin aivan ylhäällä, louhoksen oviaukossa ja pitelin kaiteesta kiinni.
Kaivos oli louhittu niin taitavasti tunturin alle, ettei mitään näkynyt maanpinnalla.
Tunturin rinteet hohtivat alkukesän kasvien väreissä rauhassa kuin mitään ei maailmassa tapahtuisi.
Tuuli vähän ja varvut taipuivat tuulessa.
Aurinko paistoi.
Valtava luola avautui eteen ja kalliosta valonheittimet heittivät metallinväristä valoa silmille.
Luola oli tyhjä ja vesi lillui sen pohjalla.
Pieninkin ääni kimpoili seinästä seinään, loppumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti