Näin

Aamuyön kapeassa valossa
kädet ympärillä
sinun minussa
minun sinussa
jalat ristikkäin.

Tässä on hyvä.

Näin unta

Näin unta, ketusta
sellaisesta
arasta pitkähännästä.

Elämänsä aikana se oli oppinut monta asiaa.

Oli hyvät asiat:
ruoka, auringonpaiste
kettukaverit.

Oli pahat asiat:
vesisade, potkivat hirvet
ja kotkat.

Näillä tiedoin kettu
eleli elämäänsä.
Vanheni, harmaantui.
Nukkui ja söi.

Kolme puuta

Seinällä taulu.
Taulussa kolme puuta.
Puissa aurinko.

Vieressä alaston Ilona
ruusuke hiuksissaan katsoo
valkoiseen utuun.

Voima

Miten sitä
onkaan mahdollista
saada aikaan
niin paljon liikettä?

Sillä voimalla sitä
jo liikuttaisi
valtamerilaivaa,
siirtäisi mantereita

Missä, tässä

Ei edessä,
ei takana.

Rinnalla.

Ei näkyvänä,
ei näkymättömänä.

Tietoisena.

Ei kysyen,
ei sanoen.

Ymmärryksessä.

Kun joskus saisi

Kun joskus saisi

... sytyttää kynttilän
... keittää kahvit
... istua kuistilla
... lämmittää saunan
... lukea kirjan
... kuunnella tuulta
... nauraa sydämestä
... itkeä loppuun
... kuivata kukan
... maalata taulun
... olla

Kun edes joskus saisi nukkua koko yön heräämättä.

Sellainen ääni

Kun oikein takoo,
saa kovimmankin rikottua.

Kun oikein repii,
saa vahvimmankin repeämään.

Kun oikein särkyy,
se kuulostaa tältä.

Palokärki

Palokärki tuli pihaan ja riehui linnunpöntöllä.
Kaikin keinoin koetti tunkea itseään pesään ja riehui kuin mieltä vailla.
Sinisenmustat siivet vain lehähteli ja päätään se yritti työntää reiästä sisään.
Pikkulintujen poikaset tai munat sillä oli herkkuna mielessä.

Varsinainen pesärosvo.
Kaunis mustapukuinen, punakylkinen lintu. Mukava katsella ja taitava kolon tekijä, mutta enpä olisi uskonut sen olevan moinen pesäroisto.

Juoksin puun alle  ja läiskyttelin käsiäni yhteen räyhäten samalla.
Huusin kuin hinaaja mutta olipa sitkeässä palokärjen häätäminen.

Yritti vielä kerran keikutella oksalla ja työntää päätään koloon.
Karjuin  kahta kauheammin ja lähti viimein moinen rosvo.
Kerran vielä huusi lentäessään.
Taisi kirota!

Tuulen mukaan

Olipa kovaäänisenä ja mellevänä koivun korkealla laulurastas laulamassa.

Huusi oikein: "Kuulkaa, nyt on kesä!"

Kovensi ääntään, kun en heti älynnyt ihailla lauluniekkaa.

Vastasin kyllä lopulta, joo joo kuulin kyllä, nyt on kesä ja sulla pesä.

Aurinko oli ehtinyt kivuta jo korkealle ja vaati aurinkolaseja päähän.

Kilosti joka kantilta, eikä auttanut auton aurinkoläppäkään.

Lounatuuli puhalsi.

Väärä vänkkyrä

Pihassa kasvoi
väärä vänkkyrä.
Tuuli, vesi,
mikä lie, sitä oli piessyt.
Monelle mutkalle oli kasvanut.

Aikansa oikoi oksiaan.
Toista toisaalle,
toista toisaalle.
Yhtä alas,
toista ylös.

Kasvatti juuriaan.
Työnsi kovaan maahan.
Kiersi kiven, juuren.
Periksi antamatta
työnsi ja työnsi.

Juurtui. Kasvoi.
Oikeni.

Tuli myrsky.

Katkaisi latvan.
Silti mahla virtasi.

Unta

Unessa katselin suuren maanalaisen kaivoksen louhosta.
Suuri onkalo maan sisässä, kuin kohtu.
Seisoin aivan ylhäällä, louhoksen oviaukossa ja pitelin kaiteesta kiinni.
Kaivos oli louhittu niin taitavasti tunturin alle, ettei mitään näkynyt maanpinnalla.
Tunturin rinteet hohtivat alkukesän kasvien väreissä rauhassa kuin mitään ei maailmassa tapahtuisi.
Tuuli vähän ja varvut taipuivat tuulessa.
Aurinko paistoi.
Valtava luola avautui eteen ja kalliosta valonheittimet heittivät metallinväristä valoa silmille.
Luola oli tyhjä ja vesi lillui sen pohjalla.
Pieninkin ääni kimpoili seinästä seinään, loppumatta.

Metsän mies

Metsä alkoi suon reunasta. Hyllyvä vesi väistyi mäntyjen juurilta, mättäät kuivuivat ja metsänpohja varpuineen valtasi kasvualan saroilta, tupasvilloilta. Suopursu tuoksui väkevästi. Juhannus oli lähellä.

Kitukasvuiset, vänkkyräiset puut reunustivat leton reunaa,  mutta metri metriltä etääntyessään suosta suoristuivat ja vahvistuivat. 

Tulilla istui metsämies.  Kahvivesi alkoi hiljalleen kiehua. Sinne sekaan pöönät. Summassa, suoraan pussista, kokeneella kädellä.  Oli jo aikakin iltapäivän sumpille. Hyvää siitä tulee.

Väsytti. Auringon kanssa yhtä aikaa mies oli vaeltanut metsässä.
Reppu pään alle ja silmät kiinni. Pikku nokkaunet kahvin selviämistä odotellessa.

Uni saavutti miehen.

Taivaalla pilvet vaelsivat lampaiden lailla, varjot venyivät, kahvi kiehui ja kuivui pahanhajuiseksi mönjäksi pannun pohjalle.  Tuli hiipui nuotiosta ja sammui. Viilenevä ilta ei enää saavuttanut metsän miestä.

Lähti taivasmatkalle.

KEVÄT, KOSSIT JA JOUTSENET

Lätäköt ja pikkukossit kuuluvat erottamattomasti yhteen.
Näin on ollut ja aina on.

Ei semmosta kossia olekaan, joka ei väistämättä tuntisi rapakkolätäkköjen vastustamatonta vetoa.

Aamulla ajelin töihin ja nauratti ihan mahdottomasti, kun näin Padingin peltoaavalla ison parven joutsenia uiskentelemassa pellolle nousseessa tulvavedessä.

Kossit ja joutsenet!

LAITAN TÄMÄN TÄHÄN

Laitan tämän tähän.

Pidä sitä hyvin.
Pistä taskuusi
lähtiessäsi.

Silittele ohi mennessäsi.
Puhuttele sitä
pyörryksiin.

Laitan tämän tähän.
Rannan aallokko voi sitä silottaa.

KEVÄÄN VALO

Keväällä aina
valo näyttää kaiken.
Lumen alta
kikkareet, kokkareet,
nurkkien pölyn ja
hämähäkinverkot.

Keväällä aina
sitä kuitenkin
herää ja
nousee.
Elo virtaa suoniin.

Tämä päivä

Tämä päivä
ja muutama muukin.
Tulkoon, menköön.

Antaa ajan venyä
ja tähtien lentää.
Ryppyisen ihon alla,
sileä mieli

Olalla

Olalla

Harakka istuu olalla
räksyttää turhia.

Jonnin joutavia juoruaa.
Itseään ylistää ja ylimmäksi tekeytyy.

Olen tärkeä, huomatkaa.
Roskalintu, tunkion tonkija.

Mikäpä koko harakalla?
Ei mitään.

Tuuli vie sen mennessään.

TUHANNET TIMANTIT

Työmatka taittui
tuhansien timanttien
tuikuttaessa
kevään kirkkainta valoa.

Täytyy

Täytyy siivota kaapit, laatikot
ja salasimmatkin sopet.
Lajitella tavaraa, roinaa ja romua.
Tuo kaverille, tuo kierrätykseen
tuo kaatopaikalle.
Siivota, pyyhkiä ja puunata.
Lajitella, taitella,
viikata ja laittaa sisäkkäin.
Järjestää, järjestää.
Järjestämästäkin järjestää
ja järkeistää.

Kahlaan

Kahlaan
lumessa, heinikossa, allokossa, rämeessä.

Etsin kiveä, polkua, heinätupasta
jotta askel ei pettäisi.

Tuen käsillä, keholla
kaikella
etten kaatuisi.

Seison jaloillani.
Annan tuulen tuivertaa.