Maapallo on aika hieno keksintö. Omalla paikallaan sopivassa aurinkokunnassa. Sentilleen oikealla etäisyydellä keskustähti auringosta. Elollinen elämä täällä pallolla on mahdollista.
Pallosella on oikeastaan kaikkea sopivassa määrin. Vettä velloo oikeissa paikoissa ja ne pysyvät rantojen antamissa koordinaateissa. Osan vedestä on hyvä olla suolaista ja osan makeaa. Murtovettäkin on jossakin paikoissa. Sade syntyy meristä.
Vuoria kohoaa veikkojen valloitettavaksi. Monien mieli halajaa korkeuksiin ja lumisille rinteille luikastelemaan. Joidenkin vaellus päättyykin sinne. Useat kyllä palaavat maajalkaan.
Laaksoja on myös. Ainakin vuorten väleissä. Tiet kiipeävät laakson reunoja mutkitellen serpentiineinä. Laaksoissa on kiva vaeltaa ja juoda vuoripuron vettä. Kalakin siellä purossa molskahtelee.
Aurinko pysyy paikallaan ja antaa tarvittavan lämmön ja elinolosuhteet meille ja kaikelle; yksisoluisista monisoluisiin.
Kuu kiertää palloamme ja muuatta kirjaa lainaten"...antaa se vaan valoo, toi kuukin..." Kuu saa monet valvomaan tai ulvomaan ja vedet ovat vuoksena ja luoteena kuun ansiosta.
Aurinko ei ole nainen.
Nainen haluaa liikahdella ja kääntyillä. Olla menosuuntaan ja paluusuuntaan.
Joskus jopa sellaiseen suuntaan, ettei tiedä katsooko menevää vai tulevaa. Nainen vaihtaa myös väriä välillä. On sininen, musta tai punainen kausi. Harvoin vihreä.
Aurinko on mies.
Auringossa tapahtuu voimakkaita purkauksia. Korkeat laavasuihkut nousevat ymmärtämättömiin korkeuksiin ja ydinreaktiot etenevät. Aurinko ei kuitenkaan menetä ainetta purkauksissa, mitä nyt hieman aurinkotuulen vuoksi, mutta sitä ei lasketa.
Aurinko on välillä pilvessä. Silloin kylmenee ja tuuli usein nousee.Talvisaikaan pohjoisella pallonpuoliskolla se kurkistaa vain hieman horisontin yläpuolella vilauttaen muutaman säteen.
Mutta paistaessaan se lämmittää meitä monisoluisia armollisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti