Kipuja on monenlaisia.
Osa on ohimeneviä ja osa voi jäädä krooniseksi. Joskus huonosti ja huolimattomasti kävellessään saattaa mosauttaa pottuvarpaansa pöydänjalkaan tai ovenpieleen. Se sattuu, mutta onneksi vain hetken. Perkeleet siinä usein lentää suusta taivaalle ja karjaisu pääsee, mutta aivot jo välittävät tietoa ruppiin siitä, että tämä menee ohi. Sen kestää.
Lapsena muistan kärsineeni kovista kasvukivuista. Luut säteilivät ankaraa kipua koko kehoon. Lumpiot turposivat tunnistamattomiksi ja kävely oli vaikeaa. En tiedä miksi koin niin ankaraa särkyä ja jomotusta, koska en koskaan kasvanut kuin puolitoista metriä. Joutavaa, jomottavaa kipua ja aivan hukkaan meni koko koettelemus. Peilin edessä vit....taa vieläkin oma mitta. Tai sen puuttuminen.
Hammassärky alkaa aina yöllä. Kesken makeimpien uniseikkailujen huimissa kokemuksissa, jännittävien ihmisten kanssa pamahdat todellisuuteen poski turvoksissa ja äärimmäisissä tuskissa. Maaseudulla ei ole yöhammaslääkäripäivystystä. On vain kestettävä ja otettava buranaa, ketoriinia tai ibumaksia. Tai vaikka viinaa, kunhan kipu hellittäisi.
Korvakivun kanssa on usein samoin. Ne ovat yöllisiä kiputiloja.
Sydänkohtauksen saaneet ihmiset sanovat infarktin olevan kuin moikuva pajavasaran isku keskelle rintaa ja sen jälkeen koko vasemman käden ja hartian vääntävää pakotusta. Monet ovat toivoneet kivun keskellä, että olisi vienyt hengen sitten kerralla. Sellaista kipua on vaikea kuvitella.
Palovammat ovat myös hyvin tuskallisia. Iho palaa ja jatkaa palamistaan syvemmälle kudoksiin, kunnes kylmä vesi tai lumi lopettaa prosessin. Palovammoista jää aina arpia, vaikka kirurgit osaavat jo aika näpäkästi vaihtaa palanutta ihoa uuteen. Keinotekoiseen tai omaan siirrännäiseen.
Kipu suojaa meitä enemmältä vammautumiselta.
Siksi se on ihmiselle hyväksi.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti