Pieni lapsi oppii ensimmäisiksi töikseen kääntymään. Valon suuntaan, äänen suuntaan, tuttujen kasvojen suuntaan. Vauva tavoittelee katseelleen kohdetta. Katseellaan etsii kasvoja, silmiä sielun peilejä, itsensä kuvajaista. Katseiden kohdatessa kasvoille syntyy hymy tai voi alahuuli väpättää itkusta. Taapero leimaa itsensä omaan laumaan, heimoonsa. Vastaanottaa informaatiota ja tuottaa muistijälkiä. Hymyä, naurua, vihaa, ilkeyttä, rakkautta.
Ulkomaista kirjallisuutta käännetään. Voisi tietysti miettiä sanaa ...ulkomaista...
Kirjoittajan sisämaista se kuitenkin lienee alunperin aina on ollut. Ajatus on syntynyt ja kirjoitettu. Se, joka on muodostunut muistijäljestä. Kääntäjä siis kuitenkin kääntää kieltä. Miettii sanan alkuperäistä sisältöä. Onko kirjoittajan ajatus ollut abstrakti vaiko konkreetti kosketeltava? Mihin tarkoitukseen kirjoittaja sanansa asetellessaan on pyrkinyt? Mitkä kuvat kirjoittajalla on päässään liikkunut sanoja koneeseen napsutellessaan? Hyvä kääntäjä lienee kirjoittajan kanssa samalla ajatuksella käyvä. Sama oktaani.
Tanssijat kääntyilevät taajaan. Pyörähtelevät yhteistuumin samaan suuntaan, sekoamatta askelluksessa tai tallomatta toisiaan kaiken aikaa. Eroamalla tuossa käännöksessä ja tulemalla lähelle tässä askeleessa. Heillä on yhteinen rytmintaju, he käsittävät musiikin kuvan päässään samalla tavalla. Tanssipari ilmaisee itseään kahden kehon kautta. Yhdessä tanssiparketilla kääntyilystä saattaa olla myös pitemmän aikavälin hyötyä. Monet ovat lähentyneet pariskunniksi nimenomaan tanssin käännöksissä. Suu on sivellyt suuta ja parta kaulaa. Se herättää herkät tunteet ja halutaan pysyvyyttä.
Maaseudulla kääntäminen lienee tuttua melkein kaikille. Maata on aina käännelty. Roudan sulettua maamies on tarttunut kynttään, karhiin ja antanut hevosen vetää. Maata on kääntynyt siementä odottamaan.
Nykypäivän puutarhaviljelijä nykäisee pikkukääntäjänsä käyntiin ja työntelee hikikarpaloiden valuessa tilkkuansa päästä päähän ja kokee saman tyydytyksen tunteen. Kyse ei ole määrästä vaan laadusta. Musta, muheva hiekkainen maa saa aikaan tunnekuohun.
Elämässä on käännekohtia. Kohtia, joissa käännytään. Joskus oikeaan tai vasempaan. Taakse tai eteen. Joskus käännekohta voi tulla yllättäin ja pyytämättä. On vain käännytävä, jottei eksyisi polulta, annettava virran viedä. Tultava käännetyksi, luottaen siihen, että maa kannattaa, vene ei uppoa ja rannassa on laituri.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti