Aika ajoin ihmiselle tulee hetkiä, jolloin alkaa miettiä elämänsä suuntaa, tarkoitustakin ja ehkä jäljellä olevia mahdollisuuksiaan. Katselee taakseen ja puntaroi mennyttä. Mikä siellä on painonsa arvosta kultaa ja säilyy ikuisuuksiin? Mikä taas taipuu tinan tavoin, sulaa kuumuudessa ja kenties häviää kaasuna ilmaan? Minkä itse toivoisi häviävän? Minkä säilyvän?
Ovatko kaikki kokemukset olleet tarpeellisia ja olenko jäänyt jostakin kokemuksesta paitsi? Vieläkö pitäisi laittaa kaikki uusiksi ja löytää itsensä ihan uusin ajatuksin ja silmin? Välillä ajatuksia kavahtaa, mutta ilman niitä urautuu ja tylsistyy.
Lopputuloksen näkee vasta myöhemmin. Sattumallakin on omat sormensa pelissä. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Sattuma, kohtalo, kuka/mikä lie leikittelee ihmisellä.
Sekin täytyy hyväksyä. Lähteä mukaan leikkiin tai olla leikkimättä.
Monet sanovat tämän ajan sijoittuvan siihen aikaan, kun täyttää pyöreitä tasalukuja...30...40...50. Joillekin muutoksenhakuisuus iskee päälle seitsemän vuoden välein. Itsestäni olen huomannut tämän ajan säännöllisesti saapuvan, kun viimeinen luku iässä on seitsemän. Ja niinhän se nyt on.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti