"Olen ilkeä, ajattelen kaikesta vain ja ainoastaan pahinta, katalinta ja repivintä. Näen ympärillä olevat ihmiset itselleni haasteeksi. Riidankäyjiksi. Kylvän riitaa. Se on harrastukseni. Nautin sekasorrosta, riitelystä, välien kariutumisesta, tappelusta. En laske koskaan kymmeneen, en edes yhteen; päräytän pahimman mahdollisen ilmoille. Kaiken, mitä mieleni vain suinkin keksii. Pahansuopaisia asioita tietysti. Sanat saavat tulla suustani vapaasti, en kontrolloi mitään. Mitä sillä on väliä, jos joku loukkaantuu. Sehän on sille vain opetukseksi. Muut tuntevat valtani. Osaan manipuloida ihmisiä ja jos joku ei siihen suostu...ilkeilen hänet maanrakoon. Joskus heittäydyn marttyyriksi, kun asiat eivät mene haluamallani tavalla. Kun muilla on liian mukavaa. Sitä en kestä. Itken isoja kyyneliä, huudan ja kerron kaikilla kuinka huonosti minua on kohdeltu. Se tepsii myös. Olen myös työpaikkakiusattu silloin. Se on oiva rooli. Ja nautin mielessäni..."
Aina ei jaksa uskoa, minkälaisia ihmisä maailmassa onkaan. Eihän? Onneksi kuvauksen kohde ei löydy lähipiiristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti