TÄNÄÄN TÄSSÄ JA NYTÄSSÄ

Eilen ajelin Ouluun kouluun, eiku koulutukseen ja kuuntelin Maaritin uusinta levyllistä lauluja. Pariisilaistunnelmilla aloitti ja moneen syöveriin ja huipulle vaelsi levyllä solisti ja bändi.

Olen aina pitänyt Maaritista. Esikoisten syntymään Maaritin laulut kuuluvat erityisenkin vahvasti. Omaan nuoruuteeni. Kukapa ei olisi JÄÄTELÖKESÄÄÄÄ laulanut mukana tai ainakin samanikäisistä kukapa ei. Nousiko sanat mieleesi?

"Sun jäätelösuukkos, se kasteli mua

Mua järkytti kieles, en vielä tuntenut sua

Silloin aurinko nauroi kai rakastuville

Toinen rähjäinen ressu, toinen vähän kai dille.
Muistan jäätelökesää, kun ne lakaisee puistoo

Uima-altaat tyhjennetään, jädee nuolen kuin muistoo
Olit verta ja lihaa, olit ihminen

Hehkuit rakkautta, vihaa, poika tunteellinen

Ja kun olin mä down, tiesin, ollut en yksin

Ja sen kesän maun kanssas koin sykähdyksin
Muistan jäätelökesää, kun lapset kiirehtii kouluun

Posken rusketus häviää, illat pimenee jouluun
Niin syksy on tullut, sä jäit jäätelökesään

Sä käenpojan opetit laulamaan, mut et vieraaseen pesään
Muistan jäätelökesää, kun tulit kanssani rantaan

Silloin kartat erilaiset, siirsit tähdistä santaan
Muistan mennyttä kesää, sinä mulle jäit mieleen

Jäde makee, iho suolainen, aina jano jää kieleen
Muistan jäätelökesää, sinä mulle jäit mieleen

Jäde makee, iho suolainen, aina jano jää kieleen."

-

Sanovat Maaritin tehneen Jäätelökesän uudelleen. En ole kuullut sitä kokonaan.

Kertoi tehneensä nykyiseen elämäntilanteeseensa sen sopivammaksi. Se laulu pitää etsiä ja kuunnella.

Sitä mietin, mitä sanottavaa laulajalla on nyt kahden... kolmenkymmenen vuoden päästä meille?

Taiteilijalla on aina oikeus omiin sanoihinsa. Niitä voi muokata ja passauttaa itselle ja aikaan paremmin sopivaksi. Niin luulisin Maaritinkin ajatelleen. Ehkä alkuperäinen teksti on ajanut ajassa ohi tai jäänyt jälkeen.

Rakkaudesta molemmissa lauluissa kuitenkin kerrotaan. Rakastumisen hullaannuttavasta tunteesta. Itse rakkautta jos käy tai pyytää määrittelemään, saa (uskoakseni) samankaltaisia vastauksia... tunne, joka valtaa ihmisen, täyttää pään ja sydämen. Sielunkin. Rakkauden kohde on pakko tuntea, haistaa, maistaa lähellä.

Mutta oikeasti. Jos Maaritkin muutti laulussaan rakkauden määritelmää, niin onko se muuttuva tunne? Ihastumisesta en puhu nyt, se on liian syövyttävä ja nopeasti ilmaan haihtuva tunne. Se on lähes väkivaltaista tuntemista.

Pysyykö kokemamme rakkaus kuitenkin samanlaisena? Tunteeko sen samoissa paikoissa kuin ennenkin. Täyttääkö se meidät? Ailahteleeko se meissä kuin vene aalloilla?

Vastaan kyllä.

-