Nimestäni voi päätellä jouhevasti, että olen nainen. Female. Sitä sanaa kyllä vierastan. Minusta siinä on jotain lehmämäistä. Mmuuuu, vaan!
Solujen yhtyessä määräytyy kumpaa sukupuolta edustamme koko elämämme maanpoveen asti (maa on siis myös female, miehellä ole povea). Siihen valintaan emme voi vaikuttaa. Ainakaan kovin helposti. Kiinassa ne tietysti yrittää siittää poikalapsia, mutta ei se taida sielläkään onnistua. Orpokodit kyllä täyttyvät hylätyistä tyttölapsista. No, valintaa kai se on sekin.
Olemme siis tyttöjä tai poikia. Se on enemmän kuin se, mitä jalkojemme välissä roikkuu.
Se on, mitä hartiollamme niskan nokassa heiluu.
Miehenä en ole koskaan ollut, joten siitä en voi tietää mitään. Arvailla voin ja varmasti arvailenkin. Se on naisellista: arvuutellaan toisen aivoituksia ja mielenliikettä, asetutaan toisen asemaan ja tehdään johtopäätöksiä sen perusteella. Osumatarkkuus on kuin kesäisessä tikanheittopelissä. Tulee joko ladonseinä, kymppi tai jotain siltä väliltä.
Pikkutyttönä leikit ovat tyttöjen leikkejä. Kotista, kauppasta, koulua. Ollaan lentoemäntiä, barbeja, brätsejä tai opettajia. Kuvitellaan, miten lentoemäntä kävelee ja tarjoilee kahvia pannusta väsyneille matkustajille. Sitten leikitään niin, hymyillään imelänvetelästi ja sanotaan hienosti: "Oleee hyväää". Voi olla myös ankara opettaja, joka naputtelee muistitikulla pöytään ja katsoo kuviteltuja oppilaita tuimin silmin ja määrätään tottelemattomia poikia jälkkäriin.
Murrosiässä rinnat alkavat kasvaa ja aristavat älyttömästi. Silloin kokee ensimmäisiä naisena olemisen tuskia. Niille ei sitten loppua tulekaan.
Tullaan naiseksi ja etsiydytään miesten seuraan. Kaivataan kumppania, halutaan rakastua. Suurin toive olisi tulla hellityksi, ihailluksi, rakastetuksi.
Tullaan jossakin vaiheessa raskaaksi. Tuttu ruumis muuttuu asuinsijaksi uudelle ihmiselle. Keho muuttuu ja tuntuu aivan oudolle. Raskaanaoleminen sattuu. Nahka venyy, suonta vetää, jalat kramppaavat. Aamut alkavat oksentamisella ja koko ajan mieli on kireällä. Ei ole asiaa, mihin ei raskaanaoleminen ei vaikuttaisi. Tätä ei voi selittää tyhjentävästi miehelle. Synnytys on edessä ja taas saadaan kokea kipuja, joita ei milloinkaan muulloin koe. Se ei ole verrattavissa mihinkään.
Lapsien kasvattaminen joko jaetaan miehen kanssa tai sitten ei. Nainen ei äitiydestään pääse milloinkaan. Kaikilla on äiti.
Äitejä juhlitaan toukokuussa. Miksipä ei. Toukokuussa kevät tekee tuloaan ja puhkeaa kukkaan. Runsaana, muodokkaana ja rehevänä kuin naiseus itse. Mies on vesi ja lämpö, joka hyväilee pehmeää pintaa ja pitää naistansa hyvänä.
Naisen muoto on miehen käden mallinen.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti