REILUA PELIÄ

Viikonloppuna jossakin välissä telkkarissa näytettiin kuvaotteita suomalaisesta pesäpallo-ottelusta.
Tappelivat kentällä. Miehinen kantti oli pettänyt. Oli juostu pesälle ja palo oli tullut. Palaneen juoksijan mielestä pesällä ollut vastapuolen atleetti oli seistä töröttänyt edessä ja se oli estänyt onnistuneen juoksusuorituksen. Niinpä.
Hidastuksessa ei siltä kyllä näyttänyt, mutta ihmissilmä ei osaa vielä kelata taaksepäin ja hidastaa mennyttä tapahtumaa. Pitää luottaa vielä muistikuvaan. Ja usein se vähän vääristyy. On muistikuva vänkkyrällä. Usein uskoo ajatukseensakin niin lujasti, että se muokkaa muistikuvaa.
Pelikentillä räyhääminen on sallittua. Tappelijoita erottamassa on joukko raidallisiin asuihin pukeutuneita erotuomareita. Erottelemassa kisailijoita toisitaan. Hyvä nimi hommalle. Erotukseen erikoistunut henkilö.
Vaan enemmän kuin tätä tappelua, mietin miksi pinna palaa, käämi kärähtää.
Suuttumus on tunne. Usein sen tuntee myös fyysisenä muutoksena. Syke nousee, tulee hiki ja saattaapa vapisuttaa kehoa. Adrenaliini jyllää rupissa. Mutta vielä syvemmälle. Mikä joskus suututtaa, joskus ei taas lainkaan?
Mikä laukaiseen kiukun? Nälkä on hyvä räjähdysaine ja väsymys. Kokeileppa härnätä nälkäistä, väsynyttä miestä. Helposti pääsee paineita purkamaan. Sekunnin nano-osassa.
Missä kohtaa ne tunteet ihmisessä sijaitsee? Poistuisivatko kaikki tunteet jos silmäkuopasta työnnettäisi sukkapuikko otsalohkoon? Minkälaista elämä olisi tunteettomana?
Ei hääviä.
Hyvä olla tunteva ihminen. Varsinkin, kun tuntee mukavia.
-