Lapsensa joutuu synnyttämään uudestaan monta kertaa. Näin se on.
Ensimmäinen: todellinen maailmaan ponnistus, yhdessä miehen kanssa tai leikkauspöydällä lääkärien ympäröimänä. Parkaisu tai äänettömyys. Hiljaisuuksista pahin. Itke nyt, ole elossa. Tule osaksi elämäääni. Älä kuole ennen kuin elitkään.
Toinen: ensimmäiset retket kodin ulkopuolella. Toppahaalareissa tallustava mönninkäinen menossa tienreunaa kaksikymmentä metriä naapuriin leikkimään. Älä jää auton alle, kulje ihan reunassa vaan. Leiki ja iloitse, mutta palaa äidin luo.
Kolmas: koulureppu pepun alapuolella, melkein polvitaipeissa asti roikkuen. Syyskirpeässä aamussa, jännittäen ja odottaen. Osaankohan jo huomenna lukea?
Neljäs: "Hei äiti, me mennään nyt. Tuu hakemaan Esson pihasta joskus yhden aikaan." Tansseihin, kavereiden kanssa. Soita äidille, jos et selviä. Soita.
Viides: "Hei, tässä on minun tyttöystävä." Suukot on nyt annettu, suu on varattu toiselle tytölle.
Kuudes: lastataan muuttokuormaa. Onko kaikki mukana? Kännykkä, lompsa ja avaimet? Onko sulla rahaa ruokaan?
Selviätkö maailmalla? Osaatko antamallani eväillä valita oikein? Riittääkö äidinmaitoni sinulle evääksi? Pysytkö rehellisenä? Annoinko tarpeeksi kaikkea? Rakkautta. Sillä pärjää maailman tuulissa.
Äiti ei lakkaa rakastamasta.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti