Minulla on vikoja, ihan niin kuin meillä kaikilla. Yksi vioistani on se, että haluaisin miellyttää kaikkia. En haluaisi sanoa vastaan tai olla omaa mielipidettäni. En osaa puolustaa asiaani. Annan mieluummin periksi ja toimin toisen toiveen mukaisesti. Harmittelen asiantilaa kyllä mielessäni rajusti ja haukun itseäni ankarasti. Kukaan tuskin osaa mollata minua pahemmin kuin minä itse. Se ei ole lapsille sallittua tekstiä.
Olen osannut olla reilusti sellainen kuin olen, mutta aikojen kuluessa olen muuttunut vähän tossukaksi. Se on paha juttu. Valitsen aina pienemmän riesan tien. Itsensä ja mielipiteensä puolustaminen on uuvuttavaa puuhaa. On oltava järkähtämättömästi omaa mieltänsä. Ei saa antaa periksi, vaikka kuinka toinen sitä yrittäisi. En viitsi, en jaksa. Minulla ei ole ottelukestävyyttä.
Toinen vioistani on se, että en aina osaa antaa anteeksi. Se on minulle äärimmäisen vaikeaa. Pisin anteeksiantamattomuus taitaa olla 90-luvun puolelta, kun olin vitsillä loukannut toista ihmistä ja tosissani pyysin loukkaustani anteeksi. Tämä toinen ei omasta syystään voinutkaan antaa sitä anteeksi. Enkä minä sitä. En vieläkään, vaikka asia on nykyään aivan merkityksetön. Tuskin muistankaan. Anteeksi en ole silti antanut. Sanoja ja eleitä.
Vuorisaarna oli oikeammassa kuin arvasikaan. Parituhatta vuotta sitten.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti