Monenlaisia sanontoja, tokaisuja olen elämäni aikana kuullut.
Lapsuudessa äitini totesi monta kertaa...Sinäkin olet kuin pöllövaari... Olisinko ollut mietteissäni ja tuijotellut sisäänpäin jo silloin. Kuka tietää?
Toinen kuului usein ruokapöydässä...Voita nokkaan ja Jyringille yöksi... Voin nokkaan laittaminen tarkoitti tietysti voisilmän laittamista vaikkapa puuroon, mutta että Jyringille yöksi. Vieläkään en tiedä, missä tuo mainittu Jyrinki sijaitsee. Soppaa piti myös syödä, että jalat toppaa. Senhän nyt ymmärtää jokainen. Ja jos oikein söi puurua, niin ei tarvinnut nuurua.
Anoppini oli lohkaisujen mestari. Telkkaria katsoessaan ja näyttelijöiden pöllöilyä ihmetelessä Mirja-mummu saattoi sanoa... Kaiken se raha tiettääp! Ja kyllähän se joskus teettää; sonnassa rämpimistä tai vaikkapa kanojen kaulojen katkomista. Kukapa sitä ymmärtäisi. Eipä.
Ouluun mennessä miehen kanssa tietyn asuinalueen kohdalla jompi kumpi totesi...Kiikkuri kaakkuri, kirjava lintu... Kaakkurin asumislähiö jäi siinä oikealle käteen.
Kauneinta kuitenkin on lausunut kuopukseni, nyt jo aikamies.
Tulimme koko perheellä reissusta kotia kohti. Ylitimme Kalajoen, käännyimme kotitielle. Takapenkiltä kuului heleä pikkupojan ääni...Kotimaata näkyvissä!
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti