Hukkasin tänään avainnippuni. Joka sen on kokenut tietää, miten hätääntynyt olo siitä voi tulla. Ei pysty keskittymään mihinkään ja humppasee vaan vanhoja jälkiään. Etsii, etsii ja soisi löytävänsä. Monta tuntia hyvää ja laadukasta työaikaa kului rytisten hukkaan avaimia etsiessä. Löytyiväthän ne lopulta. Nuoren miehen taskusta. Jotenkin, jostain syystä avaimet olivat vain menneet taskuun. Onneksi oli ihan perhepiirissä kuitenkin tämä mies. Omatekemä.
Monia ajatuksia siinä ehtii ajatella. Pahimmillaan miettii sitä laskua, joka avainten ja lukkojen uudelleen sarjoittamisesta seuraisi. Näinkin isossa laitoksessa summa saattaisi olla viisinumeroinen luku. Saisi sitä pitkään maksella. Erissä varmaan. Murtovarkaudet käy tietysti mielessä. Näkee jo ajatuksissaan, kuinka yön pimeinä tunteina mustiin pukeutunut ninja hiippailee pitkillä käytävillä saalista etsien ja repppuun sulloen.
Kaikki hyvin, loppu hyvin.
Mutta kyllä paivään sisältyi ikimuistoinenkin hetki. Olivat salaa opetelleet tanssimaan miihkalijacksonia. Opettajat ja oppilaat. Mukava näky lokakuisella pihamaalla auringon paistaessa. Yhteishenkeä ja iloa yhdessä tekemisestä. Semmosta saisi koulunpito enemmänkin olla. Tuli hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti