Ruppi on raihnas.
Teen työtä tietokoneella, normaalin työpöydän ääressä., likimäärin viisi...kuusi tuntia naputtelen konetta päivässä, viisi päivää viikossa, yksitoista kuukautta vuodessa. Takana kymmenen vuotta ja edessä viisitoista vuotta. Se on paljon se. Jonkun kohdan oli siis pakko mennä rikki.
Se jokin on oikea olkapää, joka on aivan romuna ja kyynärpäässä on sekä golf- että tenniskyynärpää. Tavallisesti tähän aikaa vuodesta minulla olisi puutarhurin kyynärpää muttei tänä vuonna. Ei kyennyt puutarhatöihin tämä mamma. Golfiahan olen kokeillut kerran eläissäni ja tennistä en ole pelannut koskaan.
Vaiva on pahentunut muutaman vuoden aikana sietämättömäksi. Ei auta enää särkylääkekoktailitkaan. Lääkäriä siis tarvittiin. Hieno Kallion alueen terveysyhtymä passitti minut nop-nop-nopsaan työterveyslääkärille ja saman tien röngteniin ja kahden viikon päästä ultraäänitutkimukseen. ja eipä aikaakaan, kun postiloovaan napsahti kirje alueellisesta sairaalasta. Tänne vaan ja narkoosimanipulaatioon. Jopas oli reipasta toimintaa. Kannattipa maksaa veroja.
Sen verran selvittelin tuota manipulaatiota, että se tarkoitaa nukutuksessa käden repimistä eri suuntiin. Irroitellaan olkapäästä kiinnikkeet ihan ilman leikkausveistä. Mies ehdotteli, että samalla irroteltaisi muitakin jäseniä, että saataisi flexibli rouva. Oli vielä huumorintajua kuitenkin tallella (kivusta huolimatta), että nauratti itseänikin ajatus taipuisasta kehosta.
Tässä vaiheessa kipuhistoriaan on toisaalta sama, mitä tehdään ja kuinka paljon sattuu, kunhan tämä jatkuva vihlonta, jomotus, pistäminen ja hermokipu loppuu.
Kestän mitä vain. Kuin nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti