Olen työssä, jossa on pakko olla monenlainen.
Persoonallani teen työtä, opettelen uutta, kuuntelen, puhun, mietin ja harkitsen.
Työhöni liittyy upeita, ihania, herkkiä ja unohtumattomia hetkiä.
Mutta siihen liittyy myös paljon sellaista, joka on minulle vierasta, mutta josta on pakosta tullut tuttua.
Asiaani kuuluu, että neuvottelen, punnitsen ja päätän. Kaikki päätökset eivät ole kaikkien mieleen. Niin ei voi koskaan olla. Aina on tehtävä kaljupäisiä kompromisseja ja joitakin sorsivia ratkaisuja.
Kun aloitin työni, otin lähtökohdaksi olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen niin hyvin kuin vain on mahdollista.
Siitä pidän edelleen kiinni.
Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että sama rajoitus, lupa tai sääntö koskee kaikkia, myös minua.
Tasapuolisuus ei voi olla sataprosenttista. Aina ei voi annostella samalla lusikalla. Ei vaikka tahtoakin olisi.
Ymmärrän aiheuttavani pahaa mieltä. Virkaani kuuluu kestää toisten mielten pahoittaminen. Siitä juontuu seuraava periaatteeni: päättää voi ja pitää, mutta aina pitää olla perustelu joka kestää tarkastelun.
Illan yksinäisinä hetkinä mietin...
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti