PARANTAJAN KÄSISSÄ

Monikohan oikeasti uskoo vaikkapa laihdutuslääkesuihkeeseen, joka ruuan hajua voimistaen antaa kylläisen tunteen aivoja huijaten. Noooh, aina joku. Aivot täynnä, mutta maha tyhjä.
Noinkohan uskoisi joku muurahaisten häviävän talosta muurahaisrasioita lattialle kylvämällä? Saa uskoa. Paremminkin voipi rahansa sijoittaa, vaikka Nokian osakkeisiin. Varmempi kohde se on kuitenkin. Rasioihin kun ei mene muurahainen edes työntämällä. Löi etujalat hantaakiin eikä liikkunut millin osaakaan.
Entäpä kun palokärki napsuttaa talon seinää. Kuolemaa sanovat sen ennustavan. Veikkaisin kuitenkin ennemmin toukkia seinälaudotuksessa ja tuhohyönteismyrkyttäjän vierailua enteilevän viikatemiehen sijaan.

Kärsiä pitäisi myös, luvassa on kirkkain kruunu. Jep. Oikein kun hakkaa päätään samaan harmaaseen seinään niin eiköhän se kruunu jo sovi siihen kuhmuun.  Antaa vaan muiden kiusata ja koetella jaksamista, kyllä se palkka minullekin vielä tulee. Tuonpuoleisessa. Samapa se täällä maallisessa vaelluksessa.
Lasketko sinäkin käen kukuntaa? Kukapa ei. Montako vuotta vielä oli luvassa? Yksi vai yksitoista? Tänä keväänä ei käki paljon kukkunut. Lie maailmanloppu tulossa koko poloiselle populalle. Niin vähille jäi kuk...kuk...kukkuminen.
Onpa se helppo uskotella ihmispololle vaikka mitä. Tiedon ja tietämyksen pitäisi, ei vain lisätä tuskaa vaan myös poistaa uskomuksiin perustuvaa herkkäuskoisuutta. Kuka uskoo?

Rakkautta on kovastikin käytetty uskomuslääkkeenä. Auervaarat ovat naisia ja miksei miehiäkin huijailleet lipevin kielin ja kullanhohtoisin lupauksin. Rakkaudennälkää riittää ja yksinäisiä. Gabrieliakin jäi kaksi naista huutamaan: Gabriel, tule takaisin
Tänään kuitenkin taas makasin kansanparantajan käsissä ja mitä lie? Totta vai tarua, mutta parempi olo on raihnaassa rupissa. Nivelet vertyi ja virtaa virtasi jäseniin. 


Sinne taas uudestaan, kuhan keritään.